Perhelomalla Itä-Suomessa 2022

Yhtäkkiä muistin, että minulla on matkapäiväkirjablogi! Aiemmin olen siirtänyt tänne vanhoja tekstejä reissuilta, mutta voisihan jotain tuorettakin joskus rustailla. Yleensä kirjoittelen paperista päiväkirjaa ihan oikealla kynällä omaksi ilokseni, mutta viimeisin päiväkirjani on ollut jo hetken aikaa hukassa. Siitäkin syystä olen siis kirjoitellut matkasta kännykällä blogiin.

Elämäntilanne on vuosien varrella sen verran vaihtunut, että nyt kirjoitan perheenäidin näkökulmasta. Matkaseurana oma mies Jimi ja kaksi lastamme, 6-vuotias tytär ja 3-vuotias poika. Mukana muutaman päivän myös vanhempani ( useimmiten maininnalla "mummo ja pappa") sekä satunnaisesti muitakin.

Maanantai 11.7. Tampere-Lahti-Mikkeli

Väitän, että 10 erilaista puuha-, tarra- ja värityskirjaa ei ole lainkaan liioittelua tuhannen kilometrin rengasmatkalle. Suomen säästä ei ikinä tiedä ja koska matkalle osuu myös rippijuhlat, viikon retkelle on välttämätöntä pakata mukaan ainakin neljät erilaiset kengät kullekin. Kulkuvälineenä on äidiltä lainattu Mersu, jonka takakonttiin kaiken maailman kantamuksemme juuri ja juuri mahtuivat. Lelukassit toki lasten jalkatilassa.

Lähdimme liikkeelle Tampereelta klo 12 ja ajattelimme pysähtyä lounaalle Pälkäneellä. Tätä pysähdystä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Vartin verran ajettuamme tajusin, että täysi biojäteastia oli jäänyt kotona tiskipöydälle, eikä tarvinnut kovin kauaa miettiä viikon aikana asuntoon kertyvää banaanikärpäsparvea ja mätänevän ruuan hajua, kun päädyimme kääntymään takaisin.

Kotiin palattuamme nälkäkiukku oli jo vallannut koko perheen, joten tilasimme kodin läheisimmältä ABC:ltä Hese-sovelluksella ateriat mukaan. Söimme ajossa ja minä toimin tarjoilijana ja annostelijana, koska en ajanut. Onneksi olin ottanut kertakäyttömukeja mukaan, ne toimivat kätevinä dippikuppeina ketsupille ja majoneesille.

Kolmelta saavuimme Lahteen. Siinä vaiheessa oli käytössä ollut jo puolikas puuhakorttipakka ja kaksi erilaista tarrakirjaa (ja poika oli värittänyt tussilla taidokkaan raidallisiksi myös molemmat säärensä). Ennen Lahtea googlasin "Lahti, tekemistä lapsille" ja sain osumaksi Launeen perhepuiston, johon suuntasimme tauolle. Se olikin todella kiva paikka, jossa olisi helposti saanut vierähtämään useammankin tunnin! Helposti saavutettava iso parkkipaikka alueen vieressä ja puistossa hurjan paljon erilaista tekemistä: toinen toistaan mahtavampia leikkipuistovälineitä ja keskellä upea kiipeilylinna. Tunnin touhuamisen jälkeen pohdimme, miten ihmeessä saamme lapset kammettua puistosta ulos, mutta alkava sade saapui avuksi. Kun vielä ostimme matkaevääksi jäätelöt, niin selvisimme ilman lähtöraivareita.

Launeen perhepuistossa

Päivän viimeinen kohde ja yöpymispaikka oli Mikkelissä, jonne menimme kylään sukulaisten luo. Mukava oli pitkästä aikaa tavata! Saimme todella nauttia vieraanvaraisuudesta.

Tiistai 12.7. Mikkeli-Ilomantsi

Varhaisen lounaan jälkeen jatkoimme matkaa. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksemme valikoitui Valamon luostari Heinävedellä. Joskus aikana ennen lapsia siellä olemme viimeksi käyneet, joten ajattelimme, että olisi kiva taas poiketa mukavaan miljööseen. Vajaa kaksi tuntia meillä vierähti syödessä ja paikkoihin tutustuessa, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nyt lasten kanssa liikkuessa käytimme huomattavasti enemmän aikaa leikkimökin ja pihan kivieläinten kuin kirkon tutkimiseen. Kirkossakin toki kävimme. "Hyi, mikä täällä haisee?" tokaisi suitsukkeiden tuoksuun tottumaton poika  heti kirkon ovella kovaan ääneen. Tyttären kanssa ihastelimme kultaisten koristeiden määrää ja pohdimme, miten kovin erilainen oma kirkkosalimme on. Kivinäyttelynkin ihailimme läpi ja lopulta poistuimme matkamuistomyymälän kautta luostarin kissan mukaan teemoitetut karkkirasiat kourassamme.

Valamon pihan kivieläimiä

Köröttelimme Joensuuhun ja pistäydyimme hetkeksi ostoksille, sillä Jimin piti hankkia kummitytölle rippilahja. Sillä aikaa me muut seikkailimme Citymarketin leluosastolla ja heräteostoksena mukaan tarttui saippuakuplia ja leija. Ehkä tällä reissulla vielä saisimme tuulisen päivän.

Koska lapsilla on Hoplopin kesäpassit, olimme jo aamulla sopineet poikkeavamme tunniksi Joensuun Hoplopiin. Lämpötila sisällä oli hiostavan nihkeä. Hoplopit ympäri Suomen on koottu hyvin samankaltaisista elementeistä, mutta erilainen järjestys toi toki vaihtelua ja pari sellaistakin juttua löytyi, mitä ei kotona päin ole. Ja muutenkin teki itsellekin hyvää liikkua ja laskea liukumäkeä puuduttavan istumisen tasapainoksi.

Matkalla Joensuusta Ilomantsiin näimme ensin sateenkaaren ja aivan pian puhkesi hurja ukkosmyrsky. Pysähdyimme bussipysäkille odottelemaan, koska rankkasateessa ei kunnolla nähnyt ajaa. Hetken kuluttua sateen seassa alkoi sataa rakeita, joista isoimmat olivat halkaisijaltaan jopa sentin kokoisia. Rakeet kolisivat auton kattoon niin, ettei puhetta meinannut kuulla. Lapsista myrsky oli pelottava. Sateen hieman laannuttua jatkoimme matkaa ja ihailimme vielä salamoiden välähtelyä.

Ilomatsissa ei myrskystä ollut tietoakaan. Teimme ruokaostokset ja otimme suunnaksi Möhkön kylän, jossa perinteisesti kesäisin majoitumme noin viikon verran. Nyt olisi tarkoitus viipyä sunnuntaiaamuun asti.

Vanhempani olivat myös saapuneet Möhköön samana päivänä ja sauna oli lämmin. Kävimme pikaisesti pesulla (lapset väittelivät kumpi ottaa pienen kylpyammeen ja kumpi pääsee saaviin) ja iltapalan jälkeen kävimme vihdoin nukkumaan omaan kämppään klo 23.

Keskiviikko 13.7. Ilomantsi

Poika herätti minut klo 8. Söimme yhdessä aamupalan, kävimme laittamassa pyykit koneeseen vanhempieni mökissä ja jäimme pihalle leikkimään saippuakuplilla. Tai itse toimin lähinnä kuplanesteen telineenä.

Savottakahvila Manta

Muu perhe heräili yhdeksän jälkeen. Kävelimme koko porukka jätskille Möhkön ihanaan kesäkahvilaan, Möhkön Mantaan, joka on kuivalle maalle nostettu asuntoproomu. Kiipeilimme hetken kesäteatterin tyhjässä katsomossa ja tutkimme säätiedotteita. Päätimme lähteä uimaan, sillä sää oli juuri sillä hetkellä lämmin, mutta loppuviikolle ennustettiin sadetta.

Pakkasimme eväät ja uimakamat autoon ja otimme suunnaksi Tervaruukin uimarannan. Rannalla on ihana hiekkasärkkä, josta pääsee kivasti lapsikin uimaan, vaikka äkkisyvä puolikin on. Vesi oli paljon korkeammalla kuin viime vuonna ja rannassa kävi todella kova, mutta lämmin tuuli. Muut pulahtivat uimaan, itse vain kahlailin. Uimisen ja eväiden jälkeen hoksasimme, että eilen ostamamme leija oli autossa, joten tuumasta toimeen ja leijaa lennättämään! Hienosti se kohosikin tuulenpuuskissa yläilmoihin. Se taisikin olla ensimmäinen kerta, kun lapsemme pääsivät lennättämään leijaa.

Tervaruukin uimarannalla

Koska keskiviikko on Ilomantsissa toripäivä, suuntasimme vielä torille, jossa mummo ja pappa tarjosivat meille vohvelit. Lasten kanssa löysimme leluaarteita Pogostan kirpputorilta, mutta kovin pitkään emme enää jaksaneet kylällä kiertää, vaan suuntasimme takaisin Möhköön.

Päivälliseksi grillattiin. Grillikota ei ole lämpimällä säällä kaikkein miellyttävin grillausympäristö. Mummo teki ihanan salaatin ja myös vastasavustettua lohta oli tarjolla yhden lomailijan toimesta. (Ugh, anteeksi, sorruin kamalaan passiivimuotoon).

Olin todella väsynyt ja lopulta luettuani hetken lapsille satua nukahdin itse. Unet kestivät noin vartin, kun lapset herättivät minut lupaamalleni iltakävelylle. Jimi lähti myös mukaan. Nautimme kauniista ilta-auringosta Möhkön Arboretumin eli puupuiston sekä Lotinakosken maisemissa. Mukavinta retkessä oli lasten mielestä mansikoiden ja mustikoiden syöminen sekä ruukin jäljiltä maastossa olevien vihreiden kuonakivien (eli mahtavien aarteiden) keräily. Ikävintä aivan kaikkien mielestä olivat meitä jatkuvasti vainoavat hyttyset.

Lotinakosken kävelysilta

Torstai 14.7. Ilomantsi

Tytär kaipasi kahdenkeskistä aikaa, joten kävelimme kahdestaan Mantalle. Nautin laivan kannella teetä ja herkullista juustokakkua.
Aamupäivä meni minulla möllötellessä. Poika kävi mummon ja papan kanssa Mantalla, Tytär ja Jimi kävivät keräämässä lisää kuonakiviä ja minä nukuin puolen tunnin päikkärit. Lounaaksi paistoin eines-pinaattilettuja.
Ajelimme jälleen Pogostalle eli Ilomantsin keskustaan, sillä menimme koko porukalla tapaamaan 94-vuotiasta mummoani (äitini äitiä) hoivakotiin. Tuntui jotenkin todella hämmentävältä pitkästä aikaa laittaa maski naamalle, mutta se oli vaatimus sisäänpääsylle. Mummoni ei oikein tuntunut tunnistavankaan meistä aivan kaikkia ennen kuin lähdimme sisäpihalle ulkoilemaan ja otimme maskit pois. Hoivakodin piha oli kyllä oikein viihtyisä ja siellä oli tänäkin kesänä kanoja, joita lapset innoissaan syöttivät ja mummoni katseli pyörätuolista. Valitettavan etäiseksi jää suhde mummoon, jota ei näe kuin kerran vuodessa ja joka ei nykyään enää oikein hyvin kuule puhetta, niin keskustelu on todella hankalaa, mutta kovasti hän ihaili lasten touhuilua ja muutenkin tuntui käynnistämme ilahtuvan.

Reissun kulttuuriannos nautittiin tällä kertaa Parppeinvaaran runokylässä. Runonlaulajan pirtissä oli juuri esiintymässä perheorkesteri Serkkusirkus. Yeisöä oli vain todella vähän, tyyliin neljä ihmistä, eikä meidänkään lapsia hirveästi kiinnostanut istuminen, mutta viereisen lapsille suunnatun toiminnallisen näyttelyn puolelta kuuntelimme musisointia. Näyttely kertoi 1800-luvulla paimenessa olevista lapsista ja sisälsi paljon kivoja leikittäviä elementtejä. Poika leikki hyvin kauan mansikoita ja mustikoita esittävillä helmillä, joita sai kerätä "heinänkorsiin". Hauskana yksityiskohtana lapset olivat juuri aamulla keränneet mummon kanssa oikeita metsämansikoita oikeisiin heinänkorsiin. Kaikki rakennukset kierrettiin, vaikkakin osan kuljin lasten kanssa erittäin pikaisesti. Eniten taisimme pitää tunnelmallisesta luontonäyttelystä, joka koostui pääosin täytetyistä eläimistä.

Paimenlapset-näyttely

Kerran Ilomantsi-reissun aikana täytyy ehdottomasti käydä nauttimassa Parppeinpirtillä nykykarjalainen pitoateria, jonka kruunaavat paikan päällä valmistettavat karjalanpiirakat ja ilomantsilaiset vatruskat. Vaikka ruokalista on tainnut olla identtinen jo useita vuosia, niin kokonaisuus toimii hyvin ja sen ääreen on kiva palata. Söin itseni lähes ähkyyn.

Vatruska, piiroo ja marjamehua

Aterian jälkeen menin poikamme kanssa vielä hetkeksi runonlaulajan pirttiin kuuntelemaan kanteleen soittoa (ja poika leikkimään niillä helmillä) ja tytär lennätti leijaa Jimin kanssa.

Parppeivaaralla

Iltasaunan jälkeen poika ilmoitti koko kolmevuotiaan tarmolla menevänsä nukkumaan mummon viereen mummon ja papan asuntoon yökylään. Kertaalleen hän kävi meidän ovella hakemassa vielä unohtuneen unilelun ja iltasuukot.
Puolen tunnin kuluttua ovelta kuului koputus. Poikahan siellä oli.
"Etkö jäänytkään mummon viereen?", kysyin.
"Eeen, mä kävin vaan yökylässä!"
"Mutta yökyläilyhän tarkoittaa, että nukutaan siellä."
Tähän poika vastasi hihittäen: "Eikä tarkoita!" ja kiipesi meidän sänkyyn nukkumaan.

Perjantai 15.7. Ilomantsi

Perjantai vietettiin Möhkössä. Kerran tuli pieni sadekuuro, mutta pääosin aurinko paistoi, vaikka ilma olikin vähän viileämpi kuin eilen.
Kävimme myöhäisellä aamiaisella Mantalla nauttimassa täytetyt sämpylät. Sitten kävelimme Ruukkimuseon museokauppaan, mutta museota emme tänä vuonna kiertäneet.
Päivä meni lapsille kirjaa lukiessa, vesivärimaalatessa, ruokaa tehdessä ja nahistellessa. Mummo innosti minut ja lapset poimimaan metsämansikoita, sillä hän oli löytänyt aukion, jossa niitä oli valtavasti. Itse ehdin kerätä vain pari desilitraa, kun piti jo lähteä saattamaan poikaa pissalle takaisin kämpille. Meidän kaupunkilaispoika kun ei suostunut pissimään metsään.

Metsämansikoita

Teki kauheasti mieli sipsiä, mutta onneksi sitä oli Mantalla myynnissä. Pidimme lasten kanssa leffaillan ja katsoimme jonkin Maija Mehiläis -elokuvan. Jimi oli rannassa auttamassa pappaa ym. laskemaan venettä (tai siis ohjattavaa terassia) jokeen.
Ihan leppoisa päivä.

Terassivene?

Lauantai 16.7. Ilomantsi

Aamu meni koko perheellä kiukutellessa sisällä. Satoi vettä. Sateen tauottua ajattelimme lähteä käymään Petkeljärven leirintäkeskuksessa, jonne lopulta pääsimme puolen päivän jälkeen. Paikan päältä oli mahdollista tilata lounasta, siinä menisi kuulemma parikymmentä minuuttia. Tilattiin myös mummolle ja papalle, jotka pian ajelivat lakkasuolta paikan päälle.
Uunin kanssa oli jotain häikkää, joten lopulta saimme haukipyörykät ja muusin eteemme odotettuamme tunnin ja viisi minuuttia, salaattia onneksi saimme paljon aiemmin. Lapsilla vähän meinasi kärsivällisyys loppua, mutta onneksi ruoka oli sentään lopulta oikein maistuvaa.
Jimi jäi vielä lasten kanssa katselemaan maisemia ja leikkimään leikkipaikalle, mutta minut vanhempani raahasivat suolle keräämään lakkaa. Onneksi raahasivat, sehän oli ihan hyvä kokemus ja tulipa mukaan otetuille kumisaappaillekin lopulta käyttöä. (edellisestä lakkareissusta olikin jo viisi vuotta). Hieman alle tunnin verran jaksoimme suolla tarpoa. Lakkaa kyllä oli, mutta ei älyttömän paljon. Koko päivän kaikkien lakkareissujen saldo oli yhteensä reilut 4 litraa. Itse pidän lakasta lähinnä hillon muodossa, mutta olihan virkistävää pitkästä aikaa käydä tarpomassa suolla ja sääkin oli juuri sopiva, hieman viileä ja tuulinen, joten ei tullut älytön hiki ja ötökät pysyivät loitolla.

Sunnuntai 17.7. Ilomantsi-Kotka-Kouvola

Aamu alkoi pakkauksella ja kämpän siivouksella. Aamupala pummittiin mummolta ja papalta, kun meidän jääkaappi oli jo tyhjä. Matkaan päästiin 9.30. Automatka taittui vaihtelevassa säässä, aurinkoa ja kaatosadetta. Pidimme lounastauon Kiteellä. Tylsästi, mutta turvallisesti ABC:llä. Noutopöydän sunnuntaimenu oli kyllä harvinaisen maukas.

Lounaan jälkeen poika nukahti ja luovutin tyttären matkapuuhien suhteen ja annoin hänen pelata puhelimellani.

Saavuimme Kouvolaan kolmen jälkeen ja kävimme kirjautumassa hotelliin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koskaan majoituimme perheenä hotellissa! Nopeasti vaihdoimme juhlavaatteet ylle ja ajelimme Kotkaan Jimin kummitytön rippijuhliin. Pari tuntia vierähti sukulaisten ja uusien tuttavuuksien seurassa, mutta sitten oli jo kiire päästä nauttimaan hotellin tarjoamista ihmeellisyyksistä.

Huoneessamme oli parisänky ja lapsille pedattu pedit vuodesohvaan. Huone oli Tykkimäki-teemainen, mikä sopikin mainiosti seuraavan päivän suunnitelmia ajatellen. Lasten riemuksi kylpyhuoneessa oli amme. 

Lapsia varten hotellilla oli pieni suunnistus, jonka myötä yleiset tilat tulivat koko perheelle tutuiksi. Pelasimme iltasella hetken tyttären kanssa liikuntapelejä älyseinällä ja poika nautti Jimin kanssa leikkihuoneesta. Väsymys sai pojan ylilevottomaksi ja ravintolan suunnistusrastia etsiessämme hän juoksi yhtäkkiä hurjaa vauhtia karkuun. Ensin en meinannut edes löytää häntä, mutta pian kuului kovaa parkunaa ja löysin pojan istumassa oven vierestä valtava sininen kuhmu otsassaan. Ystävällinen henkilökunta toi kylmäpussia ja lohdutti itkuista lasta lahjoittamalla hänelle (ja isosiskolle) pehmolelun. Vähitellen poika rauhoittui. Päätimme vetäytyä huoneeseen lepäilemään ja ostin aulasta pilttiä ja kolmioleivän iltapalaksi varsinaisen illallisen sijasta.

Disney junior, kaakaota ja vaahtokylpy olivat hyvä resepti iltaan. Lähdimme vielä tyttären kanssa käymään asiakassaunassa. "Hotelliloma on maailman parasta", hihkui neiti päästessään porealtaaseen. Saunaosasto oli oikein miellyttävä. Porealtaan lämmönsäätelyssä oli kuulemma jotain vikaa, minkä seurauksena vesi oli tavallista viileämpää ja kerrankin selvisin porekylvystä tulematta huonivointiseksi. Kävipä tuuri. 

Maanantai 18.7. Kouvolasta kotiin

Tytär halusi heti herättyään aamukylpyyn ja tämä luksus hänelle totta kai suotiin. Meillä on kotona vain pienet muoviset vauva-ammeet, joten kunnon kylpyammeeseen pääsee todella harvoin.

Hotellin buffet-aamiainen oli kaikkien mielestä aivan mahdottoman runsas. Minä nautin. Tytär meni melkein lukkoon kaikesta tarjonnasta (tämä oli tosiaan lasten elämän ensimmäinen hotelliaamiainen.)

Retkemme viimeinen kohde ennen kotimatkaa oli Tykkimäen huvipuisto. Kukaan meistä ei ollut käynyt siellä aiemmin. Puisto ei noussut top-3 listalleni, mutta lasten kanssa se oli ihan mukava. Itse löysin yhden oikein mieluisan laitteen, joka oli myös hotellihuoneemme seinässä kuvattu Endeavour. Vuoristoradassa tuli ajettua useammankin kerran. Lapset nauttivat kovasti ja viettivät laitteiden välillä aikaa myös ulko- ja sisäleikkipuistossa. Seitsemän tuntia hujahti tuosta vaan, mutta lopulta tuli aika lähteä kotiin.

Tykkimäen safarieläimet voisivat ehkä kaivata hieman päivitystä...

Pitkän automatkan ja taukojen jälkeen saavuimme vihdoin kotiin. "Ihanaa olla taas kotona!" totesi poika hymyillen käpertyessään nukkumaan kainalooni hyvin myöhäisen iltasadun jälkeen.

Kaikki kuvat minun ja Jimin ottamia.